Siirry pääsisältöön

Söpöö

Höhöh.... Joensuun reissu on ohitse ja ollaan saatu nukkua jo huikeat kaksi yötä i Lahtis.

Reissu oli vallan muikea, junamatka oli ääääääääärimmäisen pitkä (okei ei oikeesti, siltä se vaan tuntu) ja voi sitä riemua kun päästiin pois junasta kello 11:40.
Piuha oli suuhteellisen miellyttävä matkustaja, ei kokoaikaa mutta suurimmaksi osaksi. Juna oli meidän onneksi muutenkin aika tyhjä joten mitään villitseviä koiraystäviä ei ollut lähistöllä eikä kukaan papparainenkaan eksynyt tekemään lähempää tuttavuutta Piuhan kanssa.

Joensuussa löysimme itsemme yllättävän nopeasti Inkan ja Islan seurasta, ja koska ensivaikutelma on tärkein päätti Piuha sillä hetkellä Islan olevan ihan kamala ja ärähti sille.Joka tapauksessa päästiin onnellisesti perille Inkan luo, ja Piuha ei pahemmin kummastellut uutta paikkaa.
Perjantaina käväistiin myös Joensuun keskustassa josta jatkoimme piknikille, kaupungissa huomasi että Piuha ei pahemmin vilkkaammissa paikoissa ole hetkeen päässyt pyörimään - pitäis korjata asia :) Piknikillä belgi oli miellyttävä, ei yrittänyt syödä ketään - ei edes ruokia - ja tyytyi makoilemaan auringossa.

Lauantaina jouduttiin taas heräämään aikaisin sillä sen päivän ohjelmana oli syy miksi Joensuuhun ylipäätään eksyimme: Belgianpaimenkoirien erikoisnäyttely. Oltiin näyttelypaikalla yhdeksän pintaan ja lähdettiin sieltä kuuden aikaan ja voin sanoa että onneksi tälläisiä yhdeksän tuntisia reissuja ei kovin usein tarvitse tehdä...


Pyörittelin erkkariin osallistumista päässäni jonkun ikuisuuden, aluksi ajattelin että voisihan sinne lähteä, sitten oli vuorossa vaihe että ei nyt niin kauas kannattaa lähteä näyttelyn takia ja lopuksi kuitenkin päätin että lähdetään kun Inkakin lupasi meidät majoittaa.

No itse kehässä pyöriminen meni hyvin, tai siis Piuhan tasolla hyvin. Hirveetä riman ylitystä ei tullut, mutta pieni. Tuomari ei juoksuttanut junnunarttuja ollenkaan ryhmässä mutta arvosteli kyllä muuten varsin huolellisesti. 



 Me mentiin yksilöarvosteluun ja tuomari tutki koiran, Piuha väisti, syötin sille namia ja kehuin paljon. Tuomari kysyi jotain sen suuntaista että saisiko hän nähdä hampaat, luulin tietysti että hän halusi minun itse näyttävän ne hampaat ja otin koiran istumaan eteeni ja näytin ne hampaat, sen jälkeen tuomari katsoi ne vielä itsekin :D Liikkeissä ei mitään moittimista, mutta kun sitten seisotettiin vielä uudestaan ja tuomari kopeloi vielä lisää niin kyllä se murinakin sieltä tuli.

Aluksi seisotin koiran edestä, mutta se vaikutti loppuvaiheessa vähän paiseilevan joten Noora ja Inka huuteli sitä vähän että se edes jotenkuten vielä seisoi.
Tuomari oli kuitenkin hirveän mukava, jutteli koiralle kannustavasti, antoi namia jne.


Murinan kuultuani odotin lähinnä harmaata nauhaa mutta riemu oli suuri kun sieltä ojennettiinkin sininen nauha ja voin sanoa että olin siitä ihan tosissani todella iloinen, huippua.

Arvostelu näytti tältä:
"One year old, complete scissor bite, excellent size, very long feminine head long stop, a little roman nose. Pinched muzzle, needs more volume in her muzzle, brown eyes, excellent ears, excellent neck and topline, chest and forechest needs still to developed, sloping coat, medium angulation front and behind, a long feets in front, coat is not in best condition, but has a good texture and excellent colour, needs more selfconfidence" EH
Tuomarinahan meillä oli Hana Pisarciková Tsekistä

Iltapäivän puolella päästiin Piuhan kanssa myös edustamaan kasvattajaryhmään ja Roki-isän jälkeläisluokkaan. Paikalla oli huikeat 6 pentua yhdeksästä ja lisäksi isän toisesta pentueesta pari pentua.
Kasvattaja- ja jälkeläisluokasta ei sijoituksia herunut, mutta kokemus oli mukava :) Toivonmukaan joskus uudestaan.

Riki, Dana, Piuha, Diiva, Dio, Keke
Roki
Kasvattajaluokka
Diiva







Loput päivät Joensuussa meni aikalailla todella "aktiivisesti", lenkkeiltiin ja otettiin lunkisti. Joskus ehkä saan jotain kuvia mutta koska en kuvannut omalla kameralla kuin muutaman kuvan niin niitä ei nyt just oo saatavilla :)

Junamatka takasin Lahteen sujui ihan kivasti, Piuha tosin ei millään halunnut maata siinä missä mä oisin halunnu että se makaa vaan väkisin yritti mennä mm. keskelle käytävää makaamaan hehs....

Ja tähän loppuun yksi Isla koska Isla on söpööö:


Kommentit

  1. Tosi kivoja kuvia, ja ihana Piuha ♥

    VastaaPoista
  2. Epistä te saitte nauhoja >: Meillä päin ei nauhoja olla jaeltu varmaan vuoteen tai jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis me saatii KV'staki vielä nauhoja! En tiiä kuin hiton iso läjä niillä on niitä vielä varastossa mut en kyllä valita koska ne pahvilaput on ihan tyhmiä :D

      Poista
  3. Söpöööööö <3 Opit tärkeän Islaa kuvaavan sanan, hyvä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jalkapotilaan elämää

Voi, voi tätä elämää Sokan jalka on lähtenyt hienosti parantumaan, kunnes eräänä aamuna tossu lähti lenkillä kahdesti jalasta ja sen vuoksi jalkaa huuhdellessani ja kuivatessani huomasin että ihosta oli lähtenyt kenties kuivaamisen yhteydessä pala irti tikkeineen päivineen. Onneksi se oli aika pintapuolinen pala, mutta altistaahan se siltikin jalkaa pöpöille tavallista enemmän. Mielestäni päästiin aika helpolla haavan kanssa, se parani varsin siististi. Pieni kuvakokoelma toipumisen varrelta: Patologin lausunto tuli leikkausviikon perjantaina (tosi nopeasti kun 14vrk oli arvio). Tuloksena kasvainmuutos, mutta todennäköisesti hyvälaatuinen ja uusiutumis- ja etäpesäkeriski on varsin pieni Patologin lausunto : "Ihomuutos etujalasta: Ekstramedullaarinen plasmasytooma Näytteessä todettiin tiiviisti pakkautuneista kohtalaisen pleomorfisista pyörösoluista koostuva, varsin tarkkarajainen kasvainmuutos. Tuumorisolujen joukossa todetaan varsin suurikokoisia kasvainsoluja, joist

Sokan varvaspäiväkirja #1

Sokan kauan sitten irronnut kynsi päätti tänä vuonna alkaa kasvamaan. Käytiin eläinlääkärissä, kynsi nyrhittiin ja sen alta löytyi epämääräinen kasvu, eli toisin sanoen poistuttiin lekurista luusyöpäepäilyn kera. Kynnessä ei ollut edes verisuonitusta ja se kasvoi haperona ja paksuuntuneena. Saatiin aikaa miettiä, että otetaanko jalasta ensin rtg ja sitten kynnen poisto, vai suoraan poisto. Erinäisten sattumusten vuoksi (pakollisia koirien yökyläilyjä hoitopaikoissa) päästiin vasta nyt useamman viikon jälkeen sitten itse toimenpiteen äärelle. Tänään oli sitten se päivä. Sokalle oli tarkoitus tehdä vähintään osittainen varvasamputaatio, että kynsi saataisiin pois. Vein Sokan aamupäivällä vastaanotolle, se rauhoitettiin ja sitten lähdin itse takaisin töihin. Iltapäivällä menin hakemaan koiraa ja leikkaus oli onneksemme sujunut hyvin! Sokan uloin varpaan luu oli paksuuntunut ja se siis myös viittaa luukasvaimeen, joten tuloksena oli käytännössä koko varpaan amputaatio. Kaikki paksuun

Kovan onnen mäyräkoira

Sairastuvalta hyvää päivää - taas kerran. Alle 5 kuukautta sitten kannoin mäyräkoiraa tassu paketissa ulos, putsasin, kuivasin ja tossutin kerta toisensa jälkeen. Kipulääkettä päivittäin ja pieni pelko takaraivossa tuleeko siitä enää koiraa. No tuli siitä, kunnes koitti syksy ja uusi ongelma. Huomasin Sokan vasemmassa etujalassa kannuskynnen yläpuolella (eli ei se varvasjalka) patin ja päätin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kyselin vähän ympäriinsä ja sain ohjeeksi kokeilla tehdä siihen pieni reikä ja puristaa mahdollinen mätä pois. No tein reiän, mutta mätää ei tullut vaan ainoastaan hieman verta. Eli vaihtoehdoiksi jäi joko niin paksu mätä, ettei tule pienestä reiästä ulos tai ettei siellä sisällä oikeasti ole mitään mätää vaan ihan kudosta tms. Patissa oli verisuonia ja sitä arvuuteltiin mm. jostain osumasta tulleeksi. Sokkaa patti ei vaivannut, mutta ronkittaessa se oli selkeästi kipeä. Seurasin tilannetta puolisen toista viikkoa kunnes tänään aamulla varasin sitten eläi